Jos kertoisinkin olleeni ahkera, kiireinen duunin takia. Kertoisin harrastaneeni niin ahkerasti fitnessiä ja neulontaa ja käyneeni konsertissa ja tavanneeni ystäviä kotikutsuilla, etten ole joutanut bloggaamaan täällä, olisiko omatuntoni tämän Vuodatuksen Inspiksen suhteen parempi? Ehkäpä niin. Tosiasia on kuitenkin kaukana tuosta kuvaamastani tarinasta.

Olen ollut kotona lähes kaiken aikaa. Sairauteni vie mehuni hyvin voimakkaasti ja yritän pitää tärkeimmät asiat kasassa. Bloggerin puolella Inspis on se tärkein asia ja askartelu yksi rakas harrastus jos voimavaroja on olemassa. Muutoin kipu on vienytkin minut vuoteen pohjalle kahden kisumme kanssa. boksilta olen katsonut kaikki leffat ja dokkarit ja sarjat, mitä nauhoitettu on ja vähän ylikin. Värityskirjoihin olen panostanut ja perheen hyvinvointiin. Itseenikin. Ja kun voimia on, olen ollut rakkaani kanssa ulkona. Yksi päivä meni Ikanossa shoppaillessa ja toinen päivä metsässä samoillessa. 

Tottakai minua on ottanut päähän oma minuuteni ja se, etten pysty elämään normaalimpaa elämää. Minä tahtoisin pitää kodin paremmassa kunnossa. Tahtoisin askarrella enemmän ja käydä useammin kaupalla. Tahtoisin pitää yhteyttä kasvotusten ihmisiin, joista välitän. Se, että sairastan vakavaa sairautta, enkä pysty liikkumaan normaalisti, on syönyt myös ihmissuhteitani! Monikaan ei tahdo olla kyläilemässä ihmisen luona, joka ei voi istua tuntia kahviöydässä tai joka yleensäkin makaa vieraiden ollessa läsnä. Heille on vaikeaa löytää keskustelunaiheita, olla läsnä sairastavan ihmisen luona. Ja se, kun en vaan pääse mukaan heidän rientoihinsa. Jos menisin kylään, makaisin sohvalla. He eivät vaan kykene siihen. Ja tällaisia ihmisiä minä olen ystävinäni pitänyt. Vaikeina aikoina hylkäsivät minut. Enhän minä mitään sääliä kaipaa! E voivottelua tai yleensäkään sairaudesta puhumista! Minä tahtoisin puhua jostakin ihan muusta! UNOHTAA! Edes sen hetken, kun olemme yhdessä. Tahtoisin kuulla, että jollakin toisella on paremmin asiat tai jos huonosi, niin sekin on pois minun ongelmistani. Hetki jotain ihan muuta! sitä minä tahtoisin. Minä en itsekään siedä sitä, että ihmiset kieriskelevät itsesäälissä ja heitä pitäisi sääliä lisää. Ei kuulkaa! Minä en sääli ketään! Ystävä nostaa ylös suosta, eikä työnnä syvemmälle mustaan aukkoon hukkumaan! 

No, se siitä. Yksinäisyys on osa arkeani, mutta myös sen olen kääntänyt osittain voimavaraksenikin. Mahdollisuudeksi tehdä omia asioitani ja olla itseni kanssa. Kuunnella, mitä tahdon tänään sanoa. Toisaalta minulla on yhä oikeasti ystäviä, joille kelpaan tällaisena. Jotka ovat minulle rakkaita. Heidän kanssaan saan olla vaaka-tasossa ja sanoa, että nyt on paha paikka. 

Minä tahtoisin myös olla enemmän ulkona ja nähdä syksyn kuuraa, ruskan värimaailmaa, muuttolintujen parvia... Hahaa! Ostimme kaukoputken! :D 
 

Niin, vakava sairaus on, kuten nimikin sanoo, vakava asia, Vaikka se ottaa päähän toisinaan, on se silti vain osa kokonaisuutta. suurimmaksi osaksi asiani ovat ihan hyvin, ja ajattelen, että olen onnekas, sillä näen ja koen asioita, joita terveenä en kokisi. Tiedän todelliset ystäväni ja olen oppinut rauhoittumaan, rentoutumaan, löytämään kundaliinini ja pystyn ennenkaikkea olemaan hiljaisuudessa itseni kanssa. Minulla ei ole itseltäni mitään salattavaa tai hävettävää. 

Löydät minut myös pääasiallisesta Lifestyle-blogistani: somanyinspiration.blogspot.fi